jemīņ adv
(a) rohkem, enam ▫ vairāk - Nēḑi võiž vȱlda jemīņ agā veitim. Neid võis olla rohkem või vähem. ▫ To varēja būt vairāk vai mazāk. Mä’d kilās si’gži kalāmī’ed vejīzt jemīņ brēțliži ä’bku sīļkidi. Meie külas sügisel kalurid püüdsid rohkem kilusid kui silke. ▫ Mūsu ciemā rudenī zvejnieki zvejoja vairāk brētliņas nekā reņģes. Se maksāb jemīņ. See maksab rohkem. ▫ Tas maksā vairāk.
(b) alles, kauem, enam ▫ vairs, ilgāk - Mūdõ jemīņ ä’b ūo, set sǭrad un tabār. Muud enam ei ole, ainult sarved ja saba. ▫ Cita vairs [nekā] nav, tikai ragi un aste. Ma jemīņ ä’b lǟ’. Ma enam ei lähe. ▫ Es vairs neiešu. Mis si’z jemīņ vȯ’dlõ! Mis siis enam oodata! ▫ Ko tur vairs gaidīt! KK77a; J14
|
