jeng *94 s
(a) hing, eluvaim ▫ dvēsele, gars - pūol jengkõks rištīng poolelus inimene ▫ pusdzīvs cilvēks; eņtš jeng andõ oma hing anda ▫ atdot dvēseli; eņtš jeng jettõ oma hing jätta ▫ atstāt dvēseli; eņtš jeng pǟlõ võttõ oma hingele võtta ▫ ņemt pie sirds; jengõ jettõ hinge heita ▫ izlaist garu; jengõ ulzõ sīedõ hinge välja süüa ▫ saēst sirdi; jengõ ulzõ võttõ hinge välja võtta ▫ novest kapā KK77a; KK78; Ap5.5
- Jeng u’m sizāl ku ta u’m je’lsõ. Hing on sees, kui ta on elus. ▫ Dvēsele ir iekšā, ja viņš ir dzīvs. Jeng lǟ’b ulzõ. Hing läheb välja. ▫ Dvēsele iziet ārā. Vīļa, sīe võtīzt, jeng set jetīzt. Vara, see võeti, hing vaid jäeti. ▫ Mantu, to paņēma, pliku [~ tikai] dvēseli atstāja. Ta eņtš jeng āndiz jarā sīe tīekõks. Ta andis oma hinge selle tööga. ▫ Viņš atdeva savu sirdi šim darbam. Ta jetīz eņtš jeng sīņõ. Ta jättis oma elu sinna. ▫ Viņš atstāja tur savu dvēseli. Alā võttõ seļļizt pattõ eņtš jeng pǟlõ! Ära võta sellist pattu oma hinge peale! ▫ Neuzņemies tādu grēku uz sirds! Ī’ž eņtš jengõ sa viedād ja je’lsõ sa ūod. Ise oma hinge sa vead ja elus sa oled. ▫ Pats savu garu tu velc, un dzīvs tu esi. Ānda mi’n jengõn armõ, la’z se jeng võigõ jengõ! Anna mu hingele rahu, et see hing võiks hingata! ▫ Dod manai dvēselei mieru, lai tā dvēsele var elpot! Ma laskūb si’n jeng ulzõ. Ma lasen su hinge välja. ▫ Es tevi nogalināšu [~ izlaidīšu tavu dvēseli ārā]. KK77; KK77b
(b) hing, hingetõmme, hingus ▫ elpa - jengõ vie’ddõ sisse hingata ▫ ievilkt elpu; jengõ võttõ hinge tagasi tõmmata ▫ atvilkt elpu
- Jeng īeb vi’zzõ. Hing jääb kinni. ▫ Elpa aizraujas. U’m pidāmõst jeng vizās. Tuleb pidada hinge kinni. ▫ Jāaiztur elpa. Ta kie’vtõb eņtš jeng ulzõ. Ta köhib oma hinge välja. ▫ Viņš izklepo savu elpu ārā. Ä’b sǭ jengõ tagān. Ei saa hinge tagasi. ▫ Nevar atgūt elpu. Jengõ viedīz, ne’i vȯ’ļ kärmi kurks. Hingas sügavalt sisse, nii oli kärbes kurgus. ▫ [Kā] ieelpoja, tā bija muša rīklē. Pe’rri jeng lekš ne’i pa pitkāld. Viimne hingetõmme läks nii pikalt. ▫ Pēdējā ieelpa bija tāda garāka. KK77a
(c) hing, hingeline ▫ dvēsele, cilvēks - jēngõd|āiga hingedeaeg ▫ veļu laiks
- jelābi jeng ~ je’lsõ jeng elav hing ▫ dzīva dvēsele 498.2
- Täs ä’b ūo mitī’dtõ jengõ. Siin pole mitte ühtki [elavat] hinge. ▫ Te nav nevienas dvēseles.
|
jeng|arm *94 s hingerahu ▫ dvēseles miers - Vȯlk tä’m jengarm! Olgu tal hingerahu! ▫ Lai viņš dus dvēseles mierā!
|
jeng|kard *94 s hingeaur ▫ dvaša - laskõ jengkardõ õhata hingeauru ▫ izpūst dvašu KK78
|
| jeng|kīela *43 s hingekell ▫ apzvanīšana |
| jeng|kurk *94 s hingekõri, hingetoru ▫ elpvads (anat.) |
| jeng|palā *18 s hingeleib (surnule kirstu kaasa pandud leib ) ▫ veļu maize (maize, ko lika zārkā mirušajam līdzi) |
jeng|rǭ’ *13 s hingeraha ▫ maksa par apzvanīšanu - Jengrǭ’ u’m maks i’ļ kīela pieksāmiz, ku rištīng u’m kūolõn. Hingeraha on maks hingekella löömise eest, kui inimene on surnud. ▫ Maksa par apzvanīšanu ir maksa par zvana zvanīšanu, kad cilvēks ir miris.
|
| kuo’d|jeng *94 s majavaim ▫ mājas gars (folkl.) |
| mõtsā|jeng *94 s metsavaim ▫ vadātājs (folkl.) |
