ka’ddõ ¤33 vi kaduda ▫ zust, pazust - ka’ddõ siļmšti ~ ka’ddõ sīlmad je’dstõ silmist kaduda ~ silmade eest kaduda ▫ pazust no acīm; ka’ddõn rištīng kadunud inimene ▫ zudis cilvēks; ka’ddõm lǟ’dõ kaduma minna ▫ pazust KK77b; Mt5.29
- Kus ta kadīz? Kuhu ta kadus? ▫ Kur viņš pazuda? Tǭmõd mä’d mõtsāst at ulzõ ka’ddõnd. Tammed on meie metsast ära [~ välja] kadunud. ▫ Ozoli no mūsu meža ir izzuduši. Kadīz ne’i ku mǭn alā. Kadus nagu maa alla. ▫ Pazuda kā zemē iekritis. Kadīz ne’i ku vie’d si’l sa’ddõn. Kadus nagu vette kukkunu. ▫ Pazuda kā ūdenī iekritis. Ta kadūb jarā ne’i, ku ka’žži kūož īeb set tagān. Ta kaob ära nii, et märg koht jääb ainult järele. ▫ Viņš pazūd tā, ka tikai slapja vieta paliek iepakaļ. Se ažā u’m ne’i jarā ka’ddõn ne’i ku svinā tū’gõd (~ jõugõ) si’zzõl. See asi on nii ära kadunud nagu seatina tuha (~ liiva) sisse. ▫ Tā lieta ir tā pazudusi, kā svins pelnos (~ smiltīs). KK77a; KK78a17
|
